noitaminA – heijastuksia ihmisyydestä ja tulevaisuudestamme 1/4

Joskus viime vuonna kirjoitin aloituksen blogipostaukselle, jossa halusin pohtia sitä, onko Fuji TV:n noitaminA-ohjelmaslotin taso laskenut. Kirjoitiin 2000 sanaa, mutta teksti oli niin täydellistä turhuutta, että se jäi siihen ja idea jäi päähän hautumaan. Samalla asetin blogiparkani koomaan ja keskityin olennaiseen eli ohjelmanpitämiseen.

En kuitenkaan edelleenkään ole puhuja. Halu jakaa omia pohdintoja on kuitenkin kova ja siksi aion astua yleisön eteen vielä uudemmankin kerran (ja uudemman ja uudemman) – ainakin niin pitkään että kukaan ei enää huoli pitämääni ohjelmaa.

Seuraavaksi vuorossa kuitenkin (todennäköisesti) neljään osaan pätkitty noitaminA-luentoni viikonlopun Desuconista.

Mikä noitaminA on?

Näin alkuun on varmasti hyvä selvittää, mikä noitaminA nyt oikeastaan on. Nimi noitaminA on hauska sanaleikki sanasta Animation eli animaatio eli anime.

NoitaminA-animeslotti on Fuji TV:n myöhäisillan ohjelmapaikka, joka alunperin perustettiin tuomaan lisää variaatiota lastensarja-seinen (eli teini-ikäisten miesten sarja) -painotteiseen animevalikoimaan. Vuoden 2005 huhtikuusta alkaen ohjelmapaikalla on näytetty yhteensä 34 animesarjaa (joista kaksi on vielä kesken) ja yksi live action-sarja.

Fuji Televisio on yksi Japanin suurimmista televisiokanavista. Fuji TV:llä on noin 1400 työntekijää, putiikki on perustettu vuonna 1957 ja sen keskusrakennus sijaitsee keinotekoisella Odaiban saarella ja kuvan mukaiselta. NoitaminA-slotin sarjojen lisäksi Fuji TV pitää hallussaan esim. F1-kisojen oikeuksia, on näyttänyt Iron Chef-ohjelmaa ja sellaisia animesarjoja kuin Sailor Moon, Fullmetal Alchemist, Pokemon ja World Masterpiece Theaterin sarjat.

NoitaminA-slotti on ollut hyvin menestyksekäs yöajan animen näyttäjä ja alkuvaiheen 1 sarja/kausi on nyttemmin 2 sarjaa kausi. Ennen 30 min kestänyt ohjelmapaikka on siis tunnin pituinen.

Jaksomäärät, sarjatyypit

Kuten ympyräkaavio yllä esittää, suurin osa noitaminA-sarjoista on alle 13 jakson pituisia,
valtaosa vain 11 jaksoa pitkiä. Pidemmätkin sarjat jäävät yleensä alle 24 jakson. Tämä johtuu yleensä siitä, että noitaminA-slotin sarjat alkavat viikkoa paria myöhemmin kuin muut samalla kaudella alkavat sarjat ja loppuvat myös ennen muita sarjoja. Toisinaan sarjoista saattaa myös jokin jakso viivästyä Fuji TV:n urheiluohjelmien vuoksi (esim. Kuragehimen viimeinen jakso siirtyi luistelun vuoksi).

Sarjat ja muutos
Pituus (tai lyhyys) rajoittaa yleensä varsinkin sellaisia sarjoja, joilla on pidempi alkuperäisteos. Myös originaalisarjoissa tämä vaikuttaa helposti tapaan, jolla katsoja tutustuu hahmoihin. Yleensä parhaina noitaminA-sarjoina on pidetty niitä sarjoja, jotka ovat saaneet yhden tai kaksi kautta lisää ja tuoneet näin ekstraa katselukokemukseen. Toisaalta hyvä anime on hyvä anime, vaikka se olisi kuinka pitkä tai lyhyt. Kolmijaksoinen Thermae Romae oli talvikauden 2012 hauskin sarja.

Harvat noitaminA-sarjat myös saavat toista kautta, vaikka alkuperäisteoksessa olisi sovitettavaa. Poikkeuksia kuvioon ovat olleet Honey & Clover, jonka mangaversiossa on 10 osaa ja animeversiossa 23 jaksoa, Nodame Cantabile, jossa on 24 + 11 + 11 jaksoa eli kolme kautta ja nyt kesällä toisen kauden (ja yhden live-actionin) saava Moyashimon. Higashi no Eden sai kaksi sarjaa seuraavaa elokuvaa, mutta näitä ei näytetty noitaminA-ohjelmapaikalla, vaikka itse sarja näytettiinkin.

Karkeasti mietittynä animen voi jakaa lastensarjoihin, huumorisarjoihin, joista länsimaalainen katsoja ei ole koskaan kuullutkaan (Sazae-san, Doraemon jne), tyttöjen ja poikien sarjoihin, nuorten aikuisten miesten seineniin ja niihin muihin. Suurin osa noitaminA-sarjoista on tätä ”ne muut”-sarjaa.

noitaminA-sarjat voidaan jakaa neljään eri lajityyppiin, jotka ovat:

• hahmovetoiset draamasarjat, joissa käsitellään ihmissuhteita, hahmojen kasvuprosessia ja muita ihmiselämän vaiheita. Myös yleisin lajityyppi, yli puolet sarjoista sopii
draamakategoriaan.
• Toisiksi suurin osuus on sarjoilla, jotka eivät suoranaisesti ole skifiä, mutta joissa on
kuitenkin dystooppinen maailmanlopun/tai jo maailmanlopun ylittänyt tematiikka.
• Kaksi pienempää lajityyppiä ovat kauhu ja jokin sellainen, jonka olen nimennyt
”psykologiaksi” (moi Vahvin :3). Kauhusarjat edustavat voimakkaasti perinteistä japanilaista kauhua ja psykologiaksi laskettavat sarjat ovat sellaisia, jotka katsovat oikeastaan enemmän hahmojen päiden sisään ja ammentavat juonikaarensa näin.

Siinä missä romanttinen draama-anime mielletään usein shoujoksi, noitaminA-slotin sarjat ovat miltei pelkästään joseita eli aikuisten naisten sarjoja.

Tällä hetkellä puhutaan usein, että noitaminA-sarjojen taso on laskenut. Moni mahdollisesti olettaa, että kaikki noitaminA-sarjat ovat samojen tekijöiden tuotoksia tai kaipaavat alkuaikojen noin kolmen studion ja parin ohjaajan linjauksia. Muutosta paikan ohjelmatarjonnassa on tapahtunut, mutta tämä näkyy lähinnä ohjelmavalikoiman monipuolistumisena ja erilaisten tekijöiden mahdollisuuksista näyttää taitonsa.

Kuten mainittua, noitaminA-paikka perustettiin vastarinta-alueeksi seinen-sarjoille ja ohjelmapaikan alkuvuosina, vuosina 2005-2007 esitettiin paljon josei-sarjoja. Josein määrä animeohjelmistossa on varsin mitätön, tuorein esimerkki noitaminA-slotin ulkopuolisesta josei-sarjasta on Chihayafuru. NoitaminA-slotin sisälläkin joseita on näytetty vielä myöhempinä vuosina, mutta alkuaikoihin verrattuna vähemmän. Nyttemmin joseisarjojen määrä on kuitenkin taas nousemassa.

Isompi muutos on tapahtunut ns. dystooppisen animen määrän kasvussa ja aiheen
monipuolistuvammassa käsittelyssä. 2006 näytetty Jyu-Oh-Sei oli ensimmäinen tällainen (ja myös shoujosarja, joskin anime poisti shoujoisuuden ja muutti sarjan täysin skifiksi) ja esimerkiksi vuonna 2011 tällaisia sarjoja oli neljä. Skifiin painottumista voidaan selittää sillä, että noitaminA-paikalla halutaan käsitellä ajakohtaisia aiheita ja skifiteema on helppo tapa siihen.

Lisäksi hahmovetoisten ja itsetutkiskeluun keskittyvien sarjojen määrä on entistä enemmän nousussa. Tekijöillä on selvästi tarve kertoa jotain?

Hourou Musukon pastellisävyt

House of Five Leavesin punaiset sävyt

NoitaminA-sarjojen visuaalinen taso on kuitenkin pysynyt melkoisen tasalaatuisena Herppailua ja derppailua toki on ollut ja tulee aina jatkossakin varmaan olemaan. Paikan sarjat ovat visuaalisesti hyvin erinäköisiä kuin keskivertoanime. Yleensä CG-animaation määrä on pidetty minimissä, sarjoissa on käytetty hyvin erilaisia väripaletteja (Hourou Musuko vs. The House of Five Leaves) ja hahmodesignit ovat persoonallisia eivätkä mitään tusinatavaraa.

Osallistuvien studioiden määrä on vaihdellut. Alkuvaihessa mukana oli vain muutamia studioita, nyttemmin osallistuvien studioiden määrä on noussut sarjamäärän kasvaessa neljästä kahdeksaan vuodessa. Yleensä yksi studio ei tee sarjoja peräkkäisillä kausilla vaan slotin sarjat pyritään pitämään erityisinä ja eri näköisinä, koska melkein kaikilla studioilla on oma tyylinsä tehdä sarjoja.

Adaptaatiot ja originaalit

70 % noitaminA-sarjoista perustuu johonkin alkuperäisteokseen, loput 30 % ovat
originaalituotantoja tai vähintäänkin puolioriginaaleja.

Alkuperäisteoksesta sovitetut sarjat ovat alunperin ilmestyneet monenlaisissa julkaisumuodoissa. Josei-sarjat ovat pääasiassa mangasovituksia, dystopiapuolella alkuperäisteoksena käytetään useammin kirjaa. Yleensä adaptaatioanimet perustuvat jo aiemmin suosittuihin sarjoihin, jotka ovat voineet menestyä esimerkiksi manga-aiheisessa kilpailussa.

Palkintoja

Kodansha Manga Award
2002 (tyttöjen sarja) Antique Bakery
2003 (tyttöjen sarja) Honey & Clover
2004 (tyttöjen sarja) Nodame Cantabile
2008 (yleissarja) Moyashimon
2010 (tyttöjen sarja) Kuragehime

Shogakukan Manga Award
2011(yleissarja) Sakamichi no Apollon

Ozamu Tezukan kulttuuripalkinto
2008 (yleissarja) Moyashimon
201010 (lyhyestä tarinasta) THERMAE ROMAE.

Originaalisarjojen määrä on viimeisen kahden vuoden aikana kasvanut runsaasti. Tämä tarkoittaa sitä, että kynnys tuottaa originaalianimea on laskenut tai sitten sitä, että hyviä sovitettavia mangateoksia tulee entistä vähemmän. Halutaan myös tuottaa katsojille uutta sisältöä ja katsojat myös arvostavat tällaista linjausta enemmän.

Nykytrendin mukaiset light novel – sovitukset puolestaan eivät osu noitaminA-slotin kohderyhmäajatteluun, koska ranobe-sarjojen kohderyhmä on melkein
poikkeuksetta 13-20 -vuotiaat (ja erityisesti miehet). Pidemmät ranobesarjat on hankala sovittaa animeksi, jossa on vain 11 jaksoa.

noitaminA-sarjojen katsominen

noitamina-ohjelmapaikan sarjat on yleensä kohdennettu noin 20-vuotiaille ja sitä vanhemmille katsojille. Nuorempikin katsoja voi saada sarjoista jotain irti, mutta yleensä käsiteltävät teemat sopivat nuorille aikuisille ja aikuisille. Osa sarjoista sopii myös vanhemmille katsojille ja sarjojen teemat ovat niin universaaleja, että niistä voi puhua vaikka mummolan kahvipöydässä tai työpaikkaruokalassa.

Sarjoissa hyvä juttu on myös se, että niiden katsominen ei ole sukupuoleen sidonnaista toimintaa (onko anime muutenkaan, kun pikkupojille tehdyn Hopsun äänekkäin faniryhmä länsimaissa on +20-vuotiaat naiset) vaan Nodamesta tai Tokyo Magnitudesta voit tykätä vaikka olisit tyttö tai poika.

NoitaminA-sarjoja ei voi varsinaisesti pitää helppoina lähestyä, koska useimmissa sisältöä ja sanomaa on niin paljon, että ensimmäisellä katsomiskerralla kaikkea ei voi mitenkään havaita. Sarjoja katsellessa kannattaa miettiä, tarkkailla ja pohtia aivan kaikkea, jolloin katsomiskokemus on syvällisempi ja animesta saa enemmän irti. Myös oma lähestymistapasi elämää kohtaan tulee esille monia sarjoja katsellessa, koska tietyt sarjat herättävät enemmän ajatuksia, jos oma ajatuskulku menee samalla tavalla tai päinvastoin sarjan ideologian kanssa. Suurin osa sarjoista kestää siis useammankin katselukerran ja useampi katselukerta on jopa suositeltavaa.

Omassa elämässäni on nyt ollut paljon tapetilla elämänvaihekatsominen eli siis se, että samaa sarjaa katsotaan erilaisissa elämäntilanteissa ja ikävaiheissa, jolloin siitä saa helposti ja varsin vaivattomasti irti hyvinkin erilaisia juttuja.

Kaikki 34 noitaminA-sarjaa on mahdollista katsoa putkeen kyllästymättä, koska sarjoissa on uniikki tyyli ja toisistaan poikkeavat aiheet. Katsomisarvo ei siis laske toisin kuin esim. allekirjoittaneella kävi viiden peräkkäisen tsunderesarjan jälkeen.

Hypen mukana kulkeminen sopii aika harvoihin noitaminA-paikan sarjoihin. Tällä tarkoitetaan siis sitä, että sarjaa seurataan sen ilmestymisjärjestyksessä ja pidetään yhteyttä muihin sarjan faneihin ja spekuloidaan uusimman jakson tapahtumia mahdollisimman reaaliaikaisesti. Uudemmat sarjat ovat olleet enemmän spekuloitavissa. Pari kuukautta sitten päättynyt Guilty Crown oli yksitällaisista ja viime vuonna tullut Ano Hana, mutta kaikkiin sarjoihin tämä ei päde. Lisäksi spekuloitavuus sopii yleensä vain originaaliteoksiin – adaptaatiossahan voit tarkastaa juonenkuljetuksen alkuperäistuotteesta.

Länsimaalaisen ja japanilaisen katsomistavan välillä se on se jännä ero, että noitaminA-slotti tosiaan aloitti tarkoituksenaan laajentaa television animetarjontaa muillekin katsojaryhmille kuin otakuyleisölle tai lapsille. Länsimaissa noitaminA-sarjat toisaalta on nostettu esille juuri siksi, että ne ovat animea sivistyneemmille animefaneille ja poikkeavat siitä massa-animesta. Alunperin katsojaryhmäksi tarkoitettu kasuaaliyleisö ei lännessä noitaminA-sarjoihin törmää eli ympyrä on saatu sulkeutumaan.

Myyntiluvuista

Huomautan heti alkuun, että taulukossa olevat myyntiluvut on kerätty vähän sieltä täältä. Osa luvuista osoittaa DVD-myyntiä, osa BD-myyntiä (Guilty Crownin eka lätty) ja osa datasta on kerätty koko vuodelta ja osa vain ensimmäiseltä levyltä (AnoHanan eka lätty). Taulukkoa ei kannata katsoa mitenkään tieteellisesti vaan lähinnä kuriositeettina.

Myyntiluvuissa on, kuten epäselvä taulukkokin osoittaa, suurtakin vaihtelua. Alkuvuosina
ilmestyneet isot joseit myivät keskivertohyvin, muuten myynnit ovat olleet tasaista noin 4600 levyä/julkaisu. Toki floppeja on ollut, kuten Fractale, Genji Monogatari ja jopa Shiki.
Toisaalta noitaminA-sarjojen, toisin kuin esim. monien ranobe-sovitusten pohjalta tehtyjen
animeiden, ei varsinaisesti tarvitse myydä levyjä, koska:

• Osa sarjoista on myynyt jo mangana/alkuperäisteoksena niin hyvin, että animesta saatu
tuotto on vain plussaa eikä varsinaisesti tähdellistä
• Animeversio voi olla myös mainostusta alkuperäisteokselle
• Osalla sarjoista on suurempi kulttuurillinen merkitys eikä niiden rahoitus siksi ole ongelma
• noitaminA-anime saa hyvin harvoin kakkoskausia, joten ensimmäisen kauden myynti ei
määrää toisen kauden tekemisen kannattavuutta.
• Levymyynnillä ei myöskään ole juurikaan merkitystä, koska sarjoja tekee useampi studio.

Kakkososassa jatketaan noitaminA-sarjojen teemoista, koska ylipitkiä tekstejä ei ole kiva lukea.


Mainokset
Kategoria(t): lul randum | Kommentoi

Unlimited Gonzo Works 2/2

Luennon toinen osa keskittyi kertomaan Gonzosta yleisesti, pohtimaan elementtejä, joita studion sarjoista löytyy ja miettimään syitä studion suosiolle/epäsuosiolle. Sanallisessa muodossa tämä osuus meni huomattavasti paremmin ja luentomuodosta löytyi luonnollisesti enemmän kuvallisia todisteita.

Luennon toinen osa keskittyi sitten enemmän Gonzon teoksiin, joista osaa rakastan niiden hyvyyden vuoksi, osaa rakastan niiden huonouden vuoksi ja osan halusin mainita vain, koska niistä ei selvästikään puhuta tarpeeksi – ainakaan niin paljon, että olisin joskus sarjoista jotain lukenut. Kakkososion nopeaan läpikäyntiin syynä oli lähinnä aika; tajusin katsoa kelloa ja hups, sehän näyttikin aika paljon ja seuraavaan luentoonkin piti valmistautua eli Gonzo nopeasti loppuun ja läpi. Ei enää ikinä kahta luentoa putkeen.

Alkuperäisestä luentorakenteesta poiketen sarjat Blue Submarine nro. 6 ja Strike Witches on poistettu. Blue Submarine sai jo muutaman rivin ykkösosassa ja Iskunoidat on sen verran tunnettu sarja, että se ei tarvitse enää rakkautta (mutta tämän kuvan halusin liittää mukaan <3).

Lue loppuun

Kategoria(t): Anime, Gonzo, Luentomateriaali | Kommentoi

Unlimited Gonzo Works 1/2

”Sana Gonzo tarkoittaa outoa ja vapaamielistä – molemmat sanoja, joilla studio Gonzon töitä voisi kuvata. Studion töissä näkyy selkeästi tietty outous ja taiteellisuus. Monesti sarjoissa on rajojarikkovia ideoita, jotka taas hautautuvat puutteiden alle ja lopputulos on keskinkertainen.”

Hurp, taannoisessa Desuconissa luennoin tunnin verran Studio GONZOsta. Koska kirjallinen ilmaisuni on vahvempaa kuin esiintymiseni ja luentoa varten oli kirjoitettu noin 18 A4:sen verran tekstiä, lienee loogista kursia luentomateriaalista kasaan tämän blogin ensimmäinen entry kahteen vuoteen. Pohja on vanha, nimi on vanha, mutta jaksoblogaus ei lopultakaan kiinnostanut, joten idea hautautui.

Idea luentoon heräsi jo Lontoon matkalla viime vuoden loka-marraskuun vaihteessa (lomatkalta on hyvä irkata). Tällöin vitsailin Desuconin suhteellisen tuoreelle ohjelmavastaavalle, että teen luennon Gonzosta, jos saan sen nimeen tähtiä ja aaltoviivoja. ASCII-kuviot lopulta vähenivät siihen yhteen sydämeen (alkuperäinen nimi oli ~☆~ Fanityttö ♥ GONZO ~☆~). Idea johti toteutukseen ja vaikka lopputulos olisi aina voinut olla parempikin, eipä ainakaan ääni tärissyt (tai ihminen…), kuten olin pelännyt.

Lue loppuun

Kategoria(t): Gonzo, Luentomateriaali, Pohdintaa | Kommentoi